Taidetta vai ei?

Kun tulin Suomeen olin erityisen innostunut renessanssista, sisustinkin koko Turun linnan renessanssin tyylillä aina seinävaatteista hoviväen työvaatteisiin. Samalla toin renessanssin Turkuun, ja sitä kautta muuallekkin Suomeen. Turku kuitenkin pysyi Suomen renessanssin keskuksena.

Nykypäivänä taide ei enää Suomessa yhtä selvästi, se voi johtua siitä että minun jälkeeni on ollut niin monta erilaista taidekautta, joten ne ovat omalla tavallaan sekoittuneet yhteen. Olen kuullut, että nuoret opiskelevat koulussa taidetta ja taidehistoriaa, omaan korvaani se kuulostaa mielenkiintoiselta.

Olen myös kuullut, että taide on hyvin abstraktia eikä taiteessa enää kuvata nykypäivän suuria tapahtumia. Tietooni on kantautunut myös ennenkuulumaton keksintö, valokuvaus. Valokuvaus kuulostaa hyvinkin kätevältä tilanteiden ikuistamiseen, sillä onhan paljon tehokkaampaa ikuistaa tilanne napin painalluksella kuin maalaamalla. Valokuvauksella onkin ehkä korvattu nykypäivän esittävä taide. Olen kuitenkin onnellinen, että elin omalla ajallani, sillä mielestäni maalaaminen on kuitenkin jollain tapaa arvokkaampaa kuin valokuvaaminen. Kuviahan voivat ottaa kaikki, mutta muotokuvien maalaamiseen tarvitaan taitoa.

Suomen pääkaupunki on siirretty Helsinkiin. Olen kuullut, että Helsingissä on kaksikin taidemuseota, Ateneum ja Kiasma. Itse arvostan Ateneumia enemmän, sillä onhan siellä vanhoja ja arvokkaita maalauksia. Mielestäni Kiasman taide on sekavaa ja liian tulkittavaa. Miksei taulun sanomaa voi laittaa suoraan näkyville itse kuvaan, vaan se pitää itse etsiä? Kenellä sellaiseen on nykyään aikaa, kun muutenkin ihmiset juoksevat kiireessä paikasta toiseen.

Onneksi elin omana hyvänä aikanani, kun asiat vielä olivat sitä miltä näyttivät.

Helene Schjerfbeck- Toipilas

Mona Hatoum 

Jani Leinonen- tottelemattomuuskoul

1570- lukua

Muutama vuosi sitten, vuonna 1570 syttyi Venäjän ja Ruotsin välille pitkä viha, joka on kestänyt jo vuosia. Mieheni, Juhanan, veli Eerik koettiin tällöin uhaksi valtakunnalle, sillä venäläisten joukot olisivat voineet käyttää häntä apunaan Ruotsin valloitamiseksi.  Mieheni päätti siirtää Eerikin turkuun vankeuteen perheensä kanssa. . Vankeudessa Kaarina, Eerikin talonpoikaisvaimo, sai viimeisne lapsensa. Juhana päätti vielä hajottaa perheen viimeisen kerran ja siirsi Eerikin eri vankilaan vaimostaan. Lopulta Juhana päätyi tuomitsemaan veljensä kuolemaan, vaikka koetinkin asiaa hieman vastustella. 

Olivathan he kuitenkin veljeksiä.

Vuonna 1572 Aloin pohtimaan ajatusta ruotsin vastauskonpuhdistuksesta. Olenhan itse kuitenkin katolilainen, kun muu maamme on luterilainen, Juhana isän Kustaa Vaasan ansiosta. Vaikka minulla olikin uskoni vuoksi minulle rakannettu kirkko ja henkilökunta, tahdoin viedä asiaa pidemmälle. Maan kuningattarena olin sen ansainnut. 

Valtaan noustuani yritin myös saada rakasta puolisoani kääntymään, sinä onnistumatta. Puolassa kun usko on tärkeää, ja olisin halunnut saada perhettämme yhtenäisemmäksi sen kautta.Otin yhteyttä kardinaali Stanislaus Hosiukseen, joka lupasi tukea minua aikeissani. Hosius lupasi välittää viestini paaville. Syksyllä 1572 hain erioikeutta ehtoolliseen. 

Paavi päätti kuitenkin vuonna 1574, etten saanut erioikeutta ehtoolliseen, joten päätin etten ota ehtoollista vastaan ollenkaan.Myös surullisia asioitat tapahtui 1570-luvun alussa.Veljeni, Puolan kuningas Sigismund II Augustus kuoli vuonna 1572. Veljen ei koskaan saanut perillisiä, joten olisin ollut kruununperimisjärjestyksessä seuraavana. Oma valtakuntani kuitenkin tarvitsi minua joten päätin, että siirrän kruunun suoraan pojalleni, Sigismundille.

Olen erittäin iloinen, että Suomessa on nykyään uskonnonvapaus. Mielestäni uskonnonvapaudesta on paljon iloa, koska silloin jokainen saa uskoa tai vaikka jättää uskomatta. Tällaista vapautta kannattaakin vaalia

kevät 1568

Vapauduimme vankeudesta syksyllä 1567 poikamme Sigmundin, tyttäreni  ja mieheni Juhanan kanssa vankeudesta. Vankeuskaikaamme kesti siis kokonaiset viisi vuotta. Monet asiat ovat muuttuneet tuona aikana.

Vapautumisemme jälkeen minusta ja puolisostani on tullut Ruotsin hallitsijoita. Tähän syynä oli aateliston kapina kaatoi Eerikin hallinon. Hänen mielenterveytensä oli alkanut horjua ja hän oli alkanut menettää kansansa luottamusta. Juhanalla on mielessään jo kuulemma paljon uudistuksia Ruotsille. Hän haluaisi asettaa määräyksen aatelisprivilegiosta, jottei aatelistoon kuuluva henkilö menettäisikään säätyoikeuksiaan, vaikka ei olisikaan kykenevä ratsupalvelukseensa ruotsin kuninkaalle. Näin hän saisi myös hidastettua aatelisto-säädyn kasvua. Tähän asti kun melkein jokainen rikas tilallinen oli pystynyt nousemaan aateliseksi, mutta nyt asiaan tulisi muutos. Olen kuitenkin itse sitä mieltä, että näin radikaalisti ihmisiin kohdistuvat muutokset voivat aiheuttaa kapinoita kuningasta ja hallintoa vastaan. 

Poikani Sigismund on elänyt nyt muutaman kuukauden vapaudessa, ja minusta on edelleen uskomatonta ettei melkein kuusi-vuotias poikani ole saanut elää tavallista lapsuutta, jonka hän kuningassuvun jatkajana olisi ansainnut. Hän kun tulee olemaan Ruotsin hallitsija isänsä jälkeen.

aikani aviossa

Avioitumiseni jälkeen on tapahtunut paljon. Muutin Suomeen, Turun linnaan, aviopuolisoni Juhanan kanssa. Saavuimme Turkuun, jouluaattona vuonna 1562. Huomasin heti, että Suomessa oli kovin kylmää ja karua. Ihmisiä oli hyvin vähän ja sivistys oli alkukantaista. Halusin tehdä linnastamme kodin perheellmme ja tuoda sinne myös omaa sivistys- ja kulttuuriperintöäni.Uusimmekin linnan arkkitehtuurin silmääni miellyttäväksi. Olen aina pitänyt renessanssin kulttuurista ja sen ideologiaa tiedon arvostuksesta. Haluaisinkin tuoda renessanssin taidetta ja loistoa linnan saleihin, jotta voimme kutsua ihmisiä juhlimaan kanssamme ilman, että linna karua ulkomuotoa tarvitsisin hävetä. Moniakaan juhlia emme kuitenkaan ehtineet järjestää…


Kaupunkilaiset ottivat minut avosylin vastaan, vaikka en supisuomalainen olekaan. Kuvitelkaa, tämän maan kansalaiset eivät edes tunteneet haarukkaa ennen saapumistani. En voi ymmärtää. Suomi jää muutenkin hyväksi kakkoseksi Puolalle, linnassa ei edes työskentele kuin muutama ihminen. Siihen tuli kuitenkin muutos. Palkkasin linnaan melkein saman tien lähes 600 työntekijää

Linnassa oli myös kauhean kylmä sinne saapuessamme. Juhana lupasi muuttaa asian ja päätimmekin ostaa Flanderista uusia hienoja seinävaatteita, jotka kirjailtaisiin tyylikkäin kuvioin. Ne antaisivat sopivasti lämpöä, eristäessään linnan seinistä hohkaavaa kylmyyttä. Ja tiedämmehän me kaikki, ettei kylmä ole hyväksi iholle ja paksuihin vaatekerroksiin pukeutuminen saa hienommankin naisen näyttämään , noh, suurelta


Kuluneen vuoden aikana Juhanan ja isäni, Puolan kuninkaan välit ovat kiristyivät huomattavasti. Hänen yksityinen ulkopolitiikkansa on myös lisännyt kiistaa hänen ja Kuningas Eerikin välillä, eikä tulevaisuus näyttänyt kovin valoisalta. Juhana kun oli kuitenkin vain herttua, Eerikin ollessa Ruotsin kuningas. Kiistat johtivat lopulta valtiopäivien jälkeen sotaan mieheni ja hänen veljensä välillä.

Valtiopäivillä Juhana tuomittiin menettämään henkensä, oikeutensa kruunuun ja maansa. Mieheni kuitenkin piti Turussa Heikin messuilla 16. kesäkuuta 1563 voimakkaan puheen,  tuomiten Eerikin molemmat sisä- ja ulkopolitiikan ja sai näin rahvaan väen puolelleen. Miehiä kertyi Turusta vain1200 miestä, jotka kuningas löi helposti ja valtasi Turun ampuen linnaamme tykeillä. 


Jouduimme kuitenkin antautumaan. Olot linnassa alkoivat olla jo niin tukalat ja varmuus häviötä olla totta. Antauduimme molemmat jaa Eerik vangitsi meidät, vieden linnastamme samalla kaikki arvoesineet ja taidekalleudet jotka olimme ehtineet kerätä itsellemme. Matka kohti Tukholmaa on alkanut, katsotaan nyt kauanko tässä kestää vai pääsemmekö perille koskaan…

Minä, Katarina Jagellonica

Siema!

Nimeni Katarina Jagellonica ja olen Puolan kuninkaan, Sigismund I vanhan tytär. Olen perheemme nuorin tytär ja Puolan prinsessa. Olen varttunut kuninkaan hovissa Puolassa, Krakowassa. Mutta nyt 36- vuoden iässä, minut on naitettu Suomen herttua Juhanalle, joka on minua 11 vuotta nuorempi. Aikaisemmin Venäjän Iivana IV yritti myös kosia minua, mutten suostunut.

Juhanan veljellä, Erikillä, on kiistaa veljeni Sigismund II Augustin kanssa, koska he molemmat halusivat valtion valtaansa. Kuitenkin avioliittomme olisi myös pyrkimys muodostaa liittouttuma Venäjää vastaan. Luultavasti menen naimisiin Vilnassa vuonna 1562.

Olen kuullut, että Suomeen on 2010- luvulla muuttanut paljon ulkomaalaistaustaisia ihmisiä. Heidän myötä myös vihapuhe ja rasismi kantasuomalaisten keskuudessa on lisääntynyt. Mielestäni se on ikävä kuulla, koska olen itsekin maahanmuuttaja. Silloin kun itse tulin Suomeen minut otettiin tänne avosylin vastaan. Toivoisin, että suomalaiset suhtautuisivat maahnamuuttajiin 2010- luvulla yhtä avoimesti kuin minun aikanani, sillä eri maista ja kulttuureista tulevilta voi oppia uusia ja kiinnostavia asioita!